Työttömyyskassat ja työllisyyspalvelut samassa lauseessa? Vielä muutama vuosi sitten se olisi kuulostanut yllättävältä yhdistelmältä. Nyt tilanne on toinen. Lainsäädännön muutokset ovat avanneet kassoille mahdollisuuden laajentaa rooliaan – ei vain maksajina ja neuvonantajina, vaan myös työllistymisen tukijoina.
Tässä kohtaa emme keskity siihen, onko palveluiden kehittäminen elinehto kassojen tulevaisuudelle (vaikka kyllä, sitä se on), mutta poliittinen keskustelu kassoista on hyvä pitää korvan takana asiaa pohdittaessa. Tärkeämpää on pohtia, mitä nämä muutokset merkitsevät itse toiminnalle – meille kassojen työntekijöille ja tietenkin jäsenille.
Mitä tarkoitetaan kassojen palveluilla?
”Kassan palvelut” on jo itsessään vähän hankala ja ristiriitainen käsite, joka voidaan ymmärtää monella tavalla. Se voi tarkoittaa mitä tahansa työttömyysetuuksien maksamisesta puhelinpalveluun, verkkosivujen ohjeistukseen tai sähköiseen asiointiin. Ja kyllähän se etuuden maksukin on palvelua – ydinpalvelua, itse asiassa. Kassaan kuulutaan siksi, että työttömyyden sattuessa voi saada korkeampaa työttömyyskorvausta kuin ilman kassaan kuulumista. Etuuden maksu on ollut kassojen perustehtävä ja siitä pidetään kiinni.
Mutta nyt rinnalle on tullut jotain muuta. Työllisyyspalvelut.
Työllisyyspalvelut eivät ole uusi versio perinteisestä etuuspalvelusta
Kaikki työttömyyskassat tarjoavat ainakin jossain määrin niin sanottuja perinteisiä palveluita – eli työttömyysetuuksien maksamista ja siihen liittyvää neuvontaa. Nämä palvelut ovat tarkasti säädeltyjä ja viranomaisten valvomia. Vaikka neuvonnassa on aina tulkinnanvaraisuutta jäsenten tilanteista ja tietojen tarkkuudesta riippuen, on taustalla aina selkeät säännöt ja oikeat toimintatavat, joihin voi luottaa.
Työllisyyspalveluissa ei aina ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia.
Toisin kuin perinteisessä etuusneuvonnassa, työllisyyspalveluissa ei aina ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. Tämä on ehkä suurin ajattelutavan muutos: kun aiemmin vastaukset olivat säädeltyjä ja laskettavissa, nyt puhutaan ohjauksesta, mahdollisuuksien hahmottamisesta ja jopa urasuunnan etsimisestä.
Ja juuri siksi tämä voi tuntua vaikealta. Me kassat olemme tottuneet selkeisiin sääntöihin ja ohjeisiin – ja nyt pitäisi osata kysyä: ”Mikä voisi auttaa sinua eteenpäin?”
Vaikka palvelut voivat parhaimmillaan olla erinomaisia – työpaikkavinkkejä, CV-tukea, rekrytointiyhteistyötä – emme voi taata kenenkään työllistymistä, emmekä voi sitä luvata. Kassoilla on mahdollisuus auttaa jäseniään eteenpäin, mutta ei velvollisuutta siihen. Eikä jäsenen myöskään ole pakko käyttää palveluita. Ne ovat mahdollisuus, ei velvollisuus.
Mihin tämä vie kassoja?
Työllisyysnäkökulma ei ole meille vieras. Jokainen etuuskäsittelijä miettii työllisyystilanteen vaikutuksia päivittäin. Mutta uudenlainen neuvontarooli vaatii uudenlaista ajattelua ja myös uudenlaisia taitoja. Ja se on ihan ok – kaikkea ei tarvitse osata heti.
Ollaan valmiita katsomaan, mitä uutta voimme jäsenille tarjota – heidän omilla ehdoillaan.
Epäilyjäkin on ilmassa, kuten aina uudistuksissa. On epäselvyyksiä, huolia työn muutoksesta ja pohdintoja siitä, kuuluuko tämä meille ollenkaan. Viime vuosina kassamaailmassa on riittänyt haasteita jo muutenkin, mutta työttömyyskassoilla on kuitenkin vahva halu tukea jäseniään eri tilanteissa. Monessa kassassa onkin jo lähdetty liikkeelle, uusia palvelun tarjoamisen tapoja kokeillaan ja koko ajan opitaan lisää. Ja ehkä juuri tämä on se tärkein asia: ollaan valmiita katsomaan, mitä uutta voimme jäsenille tarjota – heidän omilla ehdoillaan.
